Yhden aikaan yöllä kuitenkin kunto vaikutti tosi huonolta ja soitimme ambulanssin, joka tulikin kiireellisenä. Kuumetta oli 39,1 ja oli selvää, että tulisi käynti päivystyksessä. Siellä Nelli sai lisää kuumelääkkeitä ja Ventolinea hengitystä helpottamaan. Verikokeet osoittivat, että tulehdusarvot olivat nousseet jonkin verran, mutta suonensisäisen antibiotin tarvetta ei ollut (toivon mukaan). Pääsimme lähtemään kotiin ja itse olin jo soittamassa miestä hakemaan, mutta sairaanhoitaja ilmoitti, että on tilannut meille kiireettömän ambulanssikuljetuksen kotiin. Ihan kiva, koska muuten olisi pitänyt pyytää joku meille poikia vahtimaan siksi aikaa, kun lasten isä oli meitä hakemassa. Vihtiläiset sairaankuljettajat antoivatkin meille kyytiä oikein koko rahalla ajamalla aikamoista kiertoreittiä, mutta lopulta pääsimme kotiin. Silloin olikin jo aamu.
Nelli ja Joonas ovat sisarukset, jotka sairastavat harvinaista etenevää aivosairautta. Elämä kahden vaikeavammaisen perheessä on iloineen ja suruineen usein varsin erilaista kuin perheessä, jossa on terveet lapset. Kommelluksiltakaan ei voi välttyä, mutta huumorilla niistäkin selvitään.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Jännitystä ilmassa
Nellille nousi kuume eilen aamulla. Otin yhteyttä Jorvin lasten infektio-osaton lääkäriin, joka järjesti kotisairaalan ottamaan verikokeita, mutta kotisairaala ehtisi niitä ottamaan vasta tänään perjantaina. Päivän aikana Nellin kunto vaihteli. Välillä sitä mietti päivystykseen lähtemistä ja välillä taas huokasi helpotuksesta, että näyttää paremmalta.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Idiotismia ilmassa
Espoon kaupungissa on tehty linjaus, että esimerkiksi terapiota ei enää hankita ostopalveluina. Linjauksen kuulemamme mukaan oli tehnyt terveysjohtaja, mutta oletan, että tarkoitettiin peruspalvelujohtaja Juha Metsoa. Tämän linjauksen vuoksi myöskään Nellin tuttu ja turvallinen fysioterapeutti ei enää saanut maksusitoumusta, vaan terapia siirretään kaupungin omille fysioterapeuteille. Ei voi kuin ihmetellä, että missä on inhimillisyys. Entinen terapeutti on jumpannut Nelliä jo seitsemän vuoden ajan, lähtien siitä, kun Nellin liikkuminen alkoi huonontua. Hän tuntee Nellin läpikotaisin ja mikä vielä tärkeämpää Nelli tuntee hänet. Miksi nuori, joka reagoi kaikkeen kosketukseen ja saa epilepsiakohtauksia "vääränlaisesta" kosketuksesta, joutuu vielä elämänsä viimeisinä aikoina sopeutumaan uusiin ihmisiin ja uusiin kosketuksiin? Miksei hän saa tavata tuttua terapeuttia, josta on vuosien varrella tullut kuin ystävä? Rahan takia. Koska päättäjät norsunluutorneissaan eivät näe ihmistä, joita heidän päätöksensä koskee. He eivät tule koskaan näkemään, tutustumaan tai koskettamaan sitä ihmistä, joita heidän päätöksensä koskevat ja koskettavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

