Nelli ja Joonas ovat sisarukset, jotka sairastavat harvinaista etenevää aivosairautta. Elämä kahden vaikeavammaisen perheessä on iloineen ja suruineen usein varsin erilaista kuin perheessä, jossa on terveet lapset. Kommelluksiltakaan ei voi välttyä, mutta huumorilla niistäkin selvitään.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Idiotismia ilmassa
Espoon kaupungissa on tehty linjaus, että esimerkiksi terapiota ei enää hankita ostopalveluina. Linjauksen kuulemamme mukaan oli tehnyt terveysjohtaja, mutta oletan, että tarkoitettiin peruspalvelujohtaja Juha Metsoa. Tämän linjauksen vuoksi myöskään Nellin tuttu ja turvallinen fysioterapeutti ei enää saanut maksusitoumusta, vaan terapia siirretään kaupungin omille fysioterapeuteille. Ei voi kuin ihmetellä, että missä on inhimillisyys. Entinen terapeutti on jumpannut Nelliä jo seitsemän vuoden ajan, lähtien siitä, kun Nellin liikkuminen alkoi huonontua. Hän tuntee Nellin läpikotaisin ja mikä vielä tärkeämpää Nelli tuntee hänet. Miksi nuori, joka reagoi kaikkeen kosketukseen ja saa epilepsiakohtauksia "vääränlaisesta" kosketuksesta, joutuu vielä elämänsä viimeisinä aikoina sopeutumaan uusiin ihmisiin ja uusiin kosketuksiin? Miksei hän saa tavata tuttua terapeuttia, josta on vuosien varrella tullut kuin ystävä? Rahan takia. Koska päättäjät norsunluutorneissaan eivät näe ihmistä, joita heidän päätöksensä koskee. He eivät tule koskaan näkemään, tutustumaan tai koskettamaan sitä ihmistä, joita heidän päätöksensä koskevat ja koskettavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti