tiistai 16. syyskuuta 2014

Edelleen sairaalassa.

Sunnuntaina oli Nellin tulehdusarvo jatkanut taas hidasta laskuaan, mutta keuhkojen tilanne ei ollut muuttunut uudessa keuhkokuvassa, mikä sinänsä oli hyvä, ettei nestettä ollut tullut lisääkään. 

Olimme molemmat kotona maanantai-tiistaiyön ja aamulla, kun menin sairaalaan, niin Nellillä oli juuri kohtaus menossa ja hän oli saanut yön aikana myös kohtauksen. Koko tiistain hän oli kovin tärisevä. Vähän pelottaa, ettei Nelli pääse kotiin keskiviikkona, vaikka sellaista vähän lupailtiin, jos tulehdusarvot jatkavat laskemista.

Maanantaina Nelliä kävi ilahduttamassa sairaalaklovnit, joista toinen tarkastaa tässä, ettei äidin nuttura ole liian kireällä.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Joonaksesta oli juttu Helsingin Sanomissa 12.9.2014

Musiikki paljastaa ja parantaa


Nainen soittaa pianoa ja laulaa. Sade ropisee ikkunaan. Valokuvaajan kamera sanoo klik

Viimeistä ääntä Joonas Heikkilä, 13, hätkähtää. Hän rekisteröi tarkasti kaikki äänet, sillä hän on sokea. Hänellä on myös autistisia piirteitä, taipumusta jäädä omaan maailmaansa. Hän ei pysty sairautensa vuoksi ilmaisemaan itseään sanoin.

Nainen pianon takana auttaa häntä ilmaisemaan tunteitaan. Hän on musiikkiterapeuttiPäivi Saukko.

KEHITYSVAMMAISTEN luokalla koulua käyvä Heikkilä saa kuntoutuksena puheterapiaa ja musiikkiterapiaa. Musiikkiterapiassa käyminen on tehnyt pojasta entistä rauhallisemman: hän sietää paremmin muutoksia ja ottaa enemmän kontaktia, Saukko kertoo.

Saukko ja Heikkilä soittavat yhdessä pianoa ja rumpuja. Poika selaa kuvakortteja, terapeutti kertoo mitä kuvissa on. Kun sopiva laulunaihe sattuu kohdalle, poika nostaa merkiksi kätensä korvalle tai painaa yhden pianon koskettimen alas.

Nainen aloittaa laulun. Pojan kasvot sulavat aurinkoiseen hymyyn.

Täällä hän saa itse määrätä, mitä tehdään. Musiikkiterapiassa käynti on viikon kohokohta. Terapeutti säveltää ja sanoittaa pojalle omia lauluja, joissa poika voi seikkailla, olla mikä vain.

MUSIIKKITERAPIASSA kommunikoidaan musiikilla: improvisoidaan yhdessä soittimilla, lauletaan tai vain kuunnellaan musiikkia. Terapiamuoto sopii niille, joiden on syystä tai toisesta vaikea ilmaista itseään puhumalla. Taustalla voi olla esimerkiksi kehitysvamma tai voimakas traumakokemus.

Nuorimmat Saukon potilaista ovat olleet kaksivuotiaita. Pienen kehitysvammaisen lapsen ja tämän vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukeminen on hänelle mieluisa työ.

Varttuneempien asiakkaiden musiikkivalinnat kertovat siitä, mille ei löydy sanoja puhutussa kielessä: usein yksinäisyydestä tai siitä, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi.

Musiikkiterapeutin selkäpiissä kulkevat kylmät väreet, kun kehitysvammainen nuori valitsee kuunneltavaksi J. Karjalaisen kappaleen Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

TUTKIMUKSISSA on selvinnyt, että musiikki pystyy tuottamaan sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia aivoissa. Musiikki aktivoi alitajuista, tiedostamatonta mielenmaisemaa. Se voi sekä paljastaa että parantaa.

Musiikilla on myös fysiologisia vaikutuksia. Se voi stimuloida tai rauhoittaa, joten musiikkia käytetään myös kivun hoidossa.

HYKS:in kehitysvammapsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Terhi Koskentausta kertoo, että musiikkiterapialla on saatu hyviä tuloksia autististen ja muiden vuorovaikutusongelmista kärsivien sekä käytösongelmaisten potilaiden kanssa.

"Musiikin kautta voi saada kosketusta omiin tunteisiin, lievittää ahdistusta ja parantaa yleistä toimintakykyä."

Musiikkiterapian käyttö keskittyy Koskentaustan mukaan suuriin kaupunkeihin, sillä pienillä paikkakunnilla terapeuttia ei aina ole saatavilla.

MUSIIKKITERAPEUTTI ja psykoterapeuttiKaija Oivamäki-Tähtinen on hoitanut vakavasti masentuneita ja traumatisoituneita potilaita. Monen on ollut vaikea puhua mitään, joten musiikin avulla on avattu lukkoja.

"Usein ryhdytään soittamalla improvisoimaan sitä, miltä tällä hetkellä tuntuu. Kun äänitettyä soittoa kuunnellaan, asiakas saattaa huomata sen kuulostavan hirvittävän surulliselta", Oivamäki-Tähtinen kertoo. Tätä kautta keskustelu lähtee käyntiin.

Äärimmäisessä tapauksessa meni vuosi niin, ettei asiakas puhunut mitään.

"Hän lauloi samoja surullisia lauluja. Surua oli niin paljon, että sen olisi voinut laittaa pussiin."

Asiakas kuitenkin kielsi olevansa surullinen.

"Sitten hän rupesi puhumaan, ja puhui kolme vuotta", Oivamäki-Tähtinen kertoo.

Sairaalassa

Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Kesä meni omalla painollaan kotioloissa ja kaikki pysyivät terveinä.

Koulun ja eskarin alettua alkoi myös sairastelu. Ensimmäisen eskariviikon jälkeen tuli nuorimmainen nenä valuen kotiin. Kaikin voimin yritimme välttää tartuntaa Nelliin, mutta lopulta oli flunssa myös Nellillä. Viikon kestäneen sairastelun jälkeen päätimme käydä päivystyksessä näytillä, jotta tauti ei pääsisi pahaksi. Jorvin lastenpäivystyksessä todettiin, että Nellin crp on kohonnut ja keuhkokuvassa näkyi jotain pientä, joka vaatisi antibioottikuurin, mutta ei kuitenkaan suonensisäistä antibioottia. Kotona jatkoimme kuurin lisäksi ahkeraa Ventolinen ja suolaliuoksen antamista. Nellin vointi tuntuikin paranevan.

Reilun puolentoista viikon päästä edellisestä käynnistä Nellillä nousi kuume, mikä tiesi uutta reissua päivystykseen. Kovin vakavana asiaa ei sielläkään aluksi pidetty, koska Nellin happiarvot olivat hyvät. Nellistä otettiin keuhkokuvat ja kun palasimme päivystykseen oli siellä lääkäri meitä vastassa. Hän ohjasi meidät suoraan toimenpidehuoneeseen kanyylin laittamista varten. Nellillä on keuhkokuume ja vasemmassa keuhkossa nestettä. Hänet otettiin sisään osastolle. Tämä tapahtui tämän viikon tiistaina.

Nyt on sunnuntai. Nellin olo on ollut aika hyvä koko osastollaoloajan. Torstaina hänen tulehdusarvo alkoi laskemaan ja perjantaina vähän väläyteltiin kotiinpääsyäkin, mutta kuinkas kävikään. Kontrolliröntgenkuvasta paljastui, että keuhkojen tilanne ei ole parantunut, vaan mahdollisesti jopa huonontunut. Myös oikeassa keuhkossa näkyi tummentumaa. Suonensisäisen antibiootin antamista jatkettiin. Lauantaiaamun verikokeissa todettiin, ettei crp ole laskenut, vaikka Nellin yleiskunto tuntui parantuneen. Joku esti tulehdusarvon laskemisen. Vaihtoehtoina oli nielutulehduksesta pahaan nestekeräytymään keuhkoissa. Tai sitten kyseessä oli vain tilapäinen ongelma. Iltapäivällä otetussa uudessa näytteessä oli sama ongelma. Laskua ei ollut tapahtunut. Nyt odottelemme tämän päivän tuloksia ja niistä riippuvaa jatkohoitoa. Epävarmuus on raastavaa.

Näin iloisella mielellä Nelli oli lauantaiaamuna äidin sotkettua maitoa pitkin.