Olimme molemmat kotona maanantai-tiistaiyön ja aamulla, kun menin sairaalaan, niin Nellillä oli juuri kohtaus menossa ja hän oli saanut yön aikana myös kohtauksen. Koko tiistain hän oli kovin tärisevä. Vähän pelottaa, ettei Nelli pääse kotiin keskiviikkona, vaikka sellaista vähän lupailtiin, jos tulehdusarvot jatkavat laskemista.
Maanantaina Nelliä kävi ilahduttamassa sairaalaklovnit, joista toinen tarkastaa tässä, ettei äidin nuttura ole liian kireällä.

Hei Taru! Luin blogejasi syksyllä ja olen jäänyt miettimään mitä teille kuuluu. Sinulla on asiallisia ajatuksia erityislapsen vanhemmuudesta. Haluan toivottaa Sinulle voimia tälle vuodelle 2015.
VastaaPoista