sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Sairaalassa

Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Kesä meni omalla painollaan kotioloissa ja kaikki pysyivät terveinä.

Koulun ja eskarin alettua alkoi myös sairastelu. Ensimmäisen eskariviikon jälkeen tuli nuorimmainen nenä valuen kotiin. Kaikin voimin yritimme välttää tartuntaa Nelliin, mutta lopulta oli flunssa myös Nellillä. Viikon kestäneen sairastelun jälkeen päätimme käydä päivystyksessä näytillä, jotta tauti ei pääsisi pahaksi. Jorvin lastenpäivystyksessä todettiin, että Nellin crp on kohonnut ja keuhkokuvassa näkyi jotain pientä, joka vaatisi antibioottikuurin, mutta ei kuitenkaan suonensisäistä antibioottia. Kotona jatkoimme kuurin lisäksi ahkeraa Ventolinen ja suolaliuoksen antamista. Nellin vointi tuntuikin paranevan.

Reilun puolentoista viikon päästä edellisestä käynnistä Nellillä nousi kuume, mikä tiesi uutta reissua päivystykseen. Kovin vakavana asiaa ei sielläkään aluksi pidetty, koska Nellin happiarvot olivat hyvät. Nellistä otettiin keuhkokuvat ja kun palasimme päivystykseen oli siellä lääkäri meitä vastassa. Hän ohjasi meidät suoraan toimenpidehuoneeseen kanyylin laittamista varten. Nellillä on keuhkokuume ja vasemmassa keuhkossa nestettä. Hänet otettiin sisään osastolle. Tämä tapahtui tämän viikon tiistaina.

Nyt on sunnuntai. Nellin olo on ollut aika hyvä koko osastollaoloajan. Torstaina hänen tulehdusarvo alkoi laskemaan ja perjantaina vähän väläyteltiin kotiinpääsyäkin, mutta kuinkas kävikään. Kontrolliröntgenkuvasta paljastui, että keuhkojen tilanne ei ole parantunut, vaan mahdollisesti jopa huonontunut. Myös oikeassa keuhkossa näkyi tummentumaa. Suonensisäisen antibiootin antamista jatkettiin. Lauantaiaamun verikokeissa todettiin, ettei crp ole laskenut, vaikka Nellin yleiskunto tuntui parantuneen. Joku esti tulehdusarvon laskemisen. Vaihtoehtoina oli nielutulehduksesta pahaan nestekeräytymään keuhkoissa. Tai sitten kyseessä oli vain tilapäinen ongelma. Iltapäivällä otetussa uudessa näytteessä oli sama ongelma. Laskua ei ollut tapahtunut. Nyt odottelemme tämän päivän tuloksia ja niistä riippuvaa jatkohoitoa. Epävarmuus on raastavaa.

Näin iloisella mielellä Nelli oli lauantaiaamuna äidin sotkettua maitoa pitkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti