Muoks. Hesarissa oli kirjoitus, joka kuvaa hyvin itseäni ennen Nellin kuolemaa
perjantai 18. syyskuuta 2015
Ajatuksia ihmissuhteista
Päivät kuluvat. Pojilla alkoi elokuussa koulu ja minä jäin pitämään taloa pystyssä. Päivät kuluvat usein tekemättä yhtään mitään hyödyllistä. Mielessä on, että pitäisi, mutta siihen pitämiseen tekemiset jäävätkin. Ei huvita, ei viitsi, ei ehdi ennenkuin Joonas tulee koulusta. Tekosyitähän ne kaikki on. Vaikka on ollut ihan oma valintani, että jään kotiin, niin päivät ilman tosielämän ihmiskontakteja alkaa vaatimaan veronsa. Enää en edes yritä tavata ketään, enkä halua tyrkyttää seuraani kenellekään. Huomaan, että käytin Nelliä syynä sille, että olin jumittunut kotiin. Vaikka Nellin kuolemasta on jo neljä kuukautta, niin edelleenkään en käy missään kotisohvaa pidemmällä. Nyt olisi tilaisuus opiskella tai tehdä jopa töitä, mutta "ei pysty, ei kykene, ei viitsi". Ajatuskin tuntuu vaativan liikaa. Sosiaalinen media on ottanut suuren roolin elämässäni. Ne parhaat kaverit ja ystävät löytyvät nykyään internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta eivät he korvaa aitoja ihmiskontakteja, vaikka korvaamattomia omalla tavallaa ovatkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti