Hautausmaalla näytti liikkuvan muitakin ihmisiä. Olikohan heillä samanlaisia ajatuksia? Pysähtyivätköhän hekin Nellin haudan kohdalla pohtimaan samoja asioita? En varmasti ollut eilen yksin ajatusteni kanssa.
Nelli ja Joonas ovat sisarukset, jotka sairastavat harvinaista etenevää aivosairautta. Elämä kahden vaikeavammaisen perheessä on iloineen ja suruineen usein varsin erilaista kuin perheessä, jossa on terveet lapset. Kommelluksiltakaan ei voi välttyä, mutta huumorilla niistäkin selvitään.
torstai 24. syyskuuta 2015
Kuolleiden lasten muistopäivä
Eilen oli kuolleiden lasten muistopäivä. Myöskin minä kävin sytyttämässä kynttilän Nellin haudalla. Samalla kiertelin hautausmaalla ja mietiskelin muiden lasten hautojen kohdalla, että minkälainen tarina siellä takana mahtaa olla. Onko siellä eletty pitkään sairauden kanssa, joka on lopulta voittanut vai onko perhettä kohdannut äkillinen suru tapaturman muodossa. Täysin hoitamattoman, kivettömän puolivuotiaan lapsen haudalla mietin, että onko menetys ollut niin mahdoton kestää, ettei pystytä edes käymään haudalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti