Hautakiven asennuksen jälkeiset kommellukset

Eilen tuli ilmoitus, että Nellin hautakivi on asennettu. Meillä oli tarkoitus säästää Nellin väliaikaisesta rististä nimikyltti. Kun menin eilen katsomaan uutta kiveä, niin harmistuin hiukan, koska risti oli kadonnut. Poislähtiessä heitin yhden kuolleen kukan roskikseen ja mikä se siellä molokissa olikaan. Risti. Nimeä ei näkynyt ja se oli lähes ulottuvissa. No, mitäpä muuta siinä voi tehdä kuin kiivetä reunalle roikkumaan ja kaivelemaan ristiä jalat pystyssä sieltä molokista. Sain ristin ylös ja olipa se vielä Nellin ristikin. Olisi ollut noloa tipahtaa sinne roskien sekaan jonkun muun ristin takia. Vaikka ristin joutuminen roskiin vähän ihmetyttikin, niin päälimmäiseksi tunteeksi jäi huvitus siitä, että keikuin takapuoli pystyssä siellä molokissa. Jos Joonas olisi nähnyt mitä siellä puuhailin, olisi hän joko purskahtanut hörönauruun tai sitten hävennyt silmät päästään. Joonaksen tuntien todennäköisempää olisi ollut se hörönauru. Molokkiin tipahtamisesta olisi saanut vinkeitä lööppejä "palokunta pelasti molokkiin pudonneen keski-ikäisen naisen" tai "Ristin pelastus reissu päättyi ikävästi. Pelastuslaitos löysi apua huutavan naisen molokista."

Tässä se pelastettu kyltti. 

Ja uutuuttaan kiiltävä hautakivi